Tein aikoinaan yläasteella helmiliskon itselleni avaimenperäksi. Itse asiassa silloin oli varsinainen helmiliskovillitys, minä ja luokkatason muut tytöt tehtiin niitä liskoja ihan hullun lailla, mutta itseltä lähti lahjaksi kaikki muut paitsi yksi. Viime viikolla sattui sitten katastrofi, siima katkesi. Keräsin helmet talteen ja tein liskon uudestaan.

Toinen etujalan pääkin on alkuperäisen mallin mukaan väärän värinen On näitä liskoja tullut tehtyä kouluaikojen jälkeenkin, mutta tämä kuului niihin ensimmäisin ja on siksi rakas. Muuta en helmistä osaakaan tehdä.

No poo: Ensimmäisen kerran kävi niin, että kun hiustenpesupäivä koitti, ei sille oikeastaan olisi ollut suurempaa tarvetta. Hiukset joutuu kyllä veden alle joka päivä, mutta vettä väkevämpää pistän päähän nykysellään pari kertaa viikossa. Tuona kyseisenä kertana pesin hiukset munankeltuaisella, jossa oli joukossa hunajaa ja kanelia. En taida tehdä niin toiste. Lopputuloksessa sinällään ei ollut mitään vikaa, mutta vaikka kuinka huuhtelin, kylppäri haisi munalta ja sain rapsutella kanelia päänahasta lopun iltaa. Siirryn siis takaisin sooda-etikka -linjalle.